SIITÄ VASTA HAUSKUUS ALKAAKalastajavene rantautui pienen meksikolais kylän laituriin. Amerikkalainen turisti kysyi kalastajalta, miten kauan häneltä oli mennyt kalojen nappaamiseen. ”Ei kovinkaan kauan”, meksikolainen vastasi. ”Miksi et sitten viipynyt pidempään ja kalastanut enemmän?” kysyi amerikkalainen. Meksikolainen selitti, että hänen pieni saaliinsa riitti hyvin täyttämään hänen ja hänen perheensä tarpeet. Amerikkalainen kysyi: ”Mihin sitten käytät jäljelle jäävän ajan?” ”Nukun myöhään, leikin lasteni kanssa ja otan nokoset vaimo kainalossa. Illalla menen kylälle ja tapaan ystäviäni. Näppäilen vähän kitaraa ja nautin elämästä.” Amerikkalainen keskeytti: ”Minulla on akateeminen loppututkinto Harvardista ja voin auttaa sinua. Sinun pitäisi alkaa kalastaa pitempään joka päivä. Sitten myydä ylimääräiset kalat ja ostaa isomman veneen. Isompi vene tuo enemmän rahaa, jolloin voit ostaa toisen ja kolmannen ja näin edelleen, kunnes sinulla on laivue troolareita. Sen sijaan, että myisit kalat välittäjälle, voit neuvotella suoraan jalostustehtaan kanssa ja ehkä perustaa oman jalostamon. Sitten voit jättää tämän kylän ja muuttaa Mexico Cityyn, Los Angelesiin tai jopa New Yorkiin. Sieltä käsin voit johtaa yritystäsi.” ”Miten kauan siihen menisi?” kysyi meksikolainen. ”Ehkä joku 20-25 vuotta” vastasi amerikkalainen. ”Ja sitten?” ”Siitä vasta varsinainen hauskuus alkaa” , vastasi amerikkalainen. ”Kun kauppa käy, voit myydä osakkeet ja kääriä miljoonia.” ”Miljoonia? Entäs sen jälkeen?” ”Sen jälkeen voit jäädä eläkkeelle, asettua pieneen rannikkokylään, nukkua myöhään, leikkiä lasten kanssa, käydä vähän kalassa, viettää illat ystävien kanssa ja näppäillä vähän vaikka kitaraa.” Tony Gladstone
|